Päätöksenteko suomalaisissa maatilayrityksissä

Abstract

Toimintaympäristön suurista muutoksista huolimatta perheyrityksillä on edelleen keskeinen rooli ruuantuotannon ja maatalouden harjoittamisessa.  Tämän tutkimuksen tavoitteena on kuvata perheyrittäjyyden roolia ja päätöksentekoa maatalousyrityksissä. Tutkimuksessa sovelletaan perheyritysten päätöksenteon teoreettisia lähestymistapoja. Tutkimuksen aineistona käytettiin vuoden 2021 keväällä kerättyä kyselyaineistoa (N=2052). Valtakunnallinen aineisto kuvaa kattavasti erilaisia maatiloja. Analyysit tehtiin pääkomponenttianalyysiä ja ei-parametrisia testejä käyttäen. Aineiston maatilat luokiteltiin soveltaen perheyrittäjyyden viitekehystä ja OECD:n määritelmää yksinyrittäjyydestä. Luokiksi muodostuivat: 1) perheyrittäjät, joiden maatilalla toiminnasta vastasi ja/tai jolla työskenteli useampi saman perheen jäsen (n=1 190).  Osalla perheyrittäjiä oli myös ulkopuolista työvoimaa, 2) yksinäisyrittäjät, joilla ei ollut lainkaan työntekijöitä eikä työhön osallistuvia perheenjäseniä (n=708), ja 3) yksinyrittäjät, joilla oli ulkopuolista työvoimaa mutta ei työhön osallistuvia perheenjäseniä (n=101).  Perheyritykset ja niiden yksinyrittäjien tilat, joilla oli työntekijöitä, olivat sekä peltoalalla että kokonaistuotolla mitattuna isompia ja toimivat usein kotieläin- tai puutarhatiloina. Tutkimuksessa tarkasteltiin vastaajien yrittäjyyteen liittyviä arvoja, jotka tiivistettiin pääkomponenttianalyysin avulla kolmeen muuttujaan. Perheyrityksissä ja työvoimaa palkanneilla yksinyrittäjillä korostuivat taloudellista kestävyyttä kuvaavat arvot suhteessa niihin yksinyrittäjiin, joilla ei ollut ulkopuolista työvoimaa. Ne olivat myös taloudellisilla mittareilla hieman paremmin menestyneitä ja niissä yrittäjät arvostivat enemmän yrityksen kasvua.  Perheyrityksissä korostuivat jatkuvuuteen ja tilan säilymiseen suvun hallinnassa liittyvät arvot. Sekä perheyrityksissä, että ulkopuolisia työllistävien yksinyrittäjien maatilayrityksissä vastuun jakaminen perheen ulkopuolisille työntekijöille on vähäistä. Strategisen ja taktisen tason päätökset tehtiin joko perheen kesken tai yksin. Työntekijöille annettiin vastuuta lähinnä selkeiden käytännön töiden osalta. Suuressa osassa perheyrityksiä pitkän ja keskipitkän aikavälin suunnittelu, tuotantomenetelmien valinta ja investointien toteutus tehtiin perheenjäsenten kesken. Perheenjäsenten kanssa yhdessä työskentely ja päätösten tekeminen olivat useimpien vastaajien mielestä melko tai erittäin tärkeitä ja ne korreloivat myös positiivisesti taloudellisen menestymisen ja kasvun kanssa. Perheyrityksen johtamisessa jatkuvuuden arvostaminen näkyy myös strategiavalinnoissa. Perhe on parhaimmillaan voimavara, joka tuo tukea, joustavuutta ja mahdollisuuksia tilan toiminnan kehittämiseen. Toisaalta kun kriittiset päätökset tehdään vain perheen kesken, perheen ulkopuolisten työntekijöiden ja asiantuntijoiden osaamista ei välttämättä pystytä hyödyntämään täysimääräisesti.