Tyydyttymätön palvelutarve lapsiperheitä tukevissa sosiaalipalveluissa

Abstract

The study analyses the unmet need for services and support in family life and parenthood in families with young children in Finland. Our special focus was to assess whether there is variation according to social status or region in unmet need. A nationwide survey (2018) covering parents of four-year-old children (n=10 458) was used to find out: 1) How prevalent is the self-reported unmet need of family social work and home help, and support from professionals and 2) which socioeconomic and regional factors associate with unmet need. Among parents who reported need-ing services or support the prevalence of unmet need was sizeable: approximately half of them reported unmet need for family social work, while two thirds reported unmet need for home help. A fifth reported unmet need for support related to child’s behavior and more than half for their own coping. Logistic regression analyses suggest that individual socioeconomic factors were associated with the unmet need while regional factors were not associated with it. The unmet service need was more common among vulnerable parents, especially among those who felt lonely, reported poor health, or did not receive income support. The results show that the Finnish social welfare and health policy goals to better cope with the needs of families and early prevention have not been completely met. Contrary to the policy goal of equal access, services and support were not received according to the needs. Moreover, Finnish parents and families appear to be in an unequal position in the availability of services and support as there are clear differences between socioeconomic groups.Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, saavatko pienten lasten vanhemmat perheitä tukevia sosiaalipalveluja ja tukea ammattilaisilta tarvettaan vastaavasti taustatekijöistä, elämäntilanteesta tai asuinpaikasta riippumatta. Mittarina käytettiin vanhempien arviota siitä, tyydyttyikö palvelujen tai tuen tarve. Tarkastelun kohteena olivat perhetyö, lapsiperheiden kotipalvelu ja vanhempien tuen saanti eri alan ammattilaisilta. Tutkimuskysymykset olivat: 1) kuinka yleistä on tyydyttymätön tarve perhetyössä ja kotipalvelussa sekä ammattilaisilta saatavassa tuessa? ja 2) mitkä vanhempiin liittyvät ja mitkä kotikuntaan liittyvät tekijät ovat yhteydessä tyydyttymättömään palvelujen ja tuen tarpeeseen? Tutkimusaineistona käytettiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen valtakunnallista FinLapset-kyselyä vuodelta 2018 (n=10 458). Vanhempia pyydettiin osallistumaan tutkimukseen nelivuotiaan lapsen laajan terveystarkastuksen yhteydessä lastenneuvolassa. Aineistoa analysoitiin ristiintaulukoimalla sekä χ2-testin ja logistisen regressioanalyysin avulla. Palveluja ja tukea tarvinneista vanhemmista merkittävän suuri osa raportoi tyydyttymätöntä palvelujen tai tuen tarvetta. Perhetyössä palvelutarve jäi tyydyttymättä noin joka toisella vanhemmalla ja kotipalvelussa kahdella kolmesta vanhemmasta. Tukea ammattilaisilta lapsen käyttäytymisen tai tunne-elämän ongelmiin koki saaneensa riittämättömästi joka viides ja tukea omaan jaksamiseen reilu puolet vanhemmista. Alueellisia eroja ei juuri havaittu. Kokemus palvelujen ja tuen riittämättömyydestä oli yhteydessä vanhemman haavoittuvaan asemaan. Erityisesti yksinäisyyttä kokevilla vanhemmilla palvelu tai tuki jäi saamatta muita yleisemmin. Lisäksi vanhemman heikko terveys sekä heikko taloudellinen tilanne ennustivat, että tuen tarve jäi tyydyttymättä muita yleisemmin. Tutkimuksen mukaan kotipalvelun ja perhetyön sekä vanhempien tarvitseman tuen hyvä saatavuus ei näytä kaikilta osin toteutuvan. Näin ollen suomalaisen sosiaali- ja terveyspolitiikan sekä sosiaalihuoltolain tavoitteeseen palvelujen tarpeenmukaisesta ja yhdenvertaisesta saatavuudesta on vielä matkaa.