Elonkirjo ehtyy: suosituksia luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi

Abstract

Ihmiskuntana hyvinvointimme on täysin riippuvaista luonnon monimuotoisuudesta – lukemattomista muista lajeista ja niiden elinympäristöistä. Elämän yhteenkietoutuneisuus ja sen arvo itsessään vaatii meiltä kohtuullisuutta luonnonvarojen hyödyntämisessä. Perimmäinen syy niin monimuotoisuuden ehtymiselle kuin ilmastonmuutokselle on elämäntapamme, joka kannustaa kasvavaan kulutukseen, jota globaalisti kasvava väestö edelleen ruokkii1 . Suomi on sitoutunut tavoitteeseen pysäyttää monimuotoisuuden köyhtyminen vuoteen 2020 mennessä. On selvää, että tämä tavoite karkaa käsistämme, aivan kuten se teki vuonna 2010. Suomessa elinympäristöjen tila on heikentynyt keskimäärin 60 prosenttia verrattuna luonnontilaan2 , lähes puolet Suomen luontotyypeistä on uhanalaisia3 ja Suomen lajien uhanalaisuus on viimeisen kymmenen vuoden aikana lisääntynyt entisestään4 . Uhanalaisuuden syyt täytyy ymmärtää, jotta voimme tehdä tarpeelliset poliittiset päätökset monimuotoisuuskadon pysäyttämiseksi. Suurimmat uhanalaistumista aiheuttavat toiminnat niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa tyydyttävät kasvavaa kulutustamme ja liittyvät pääsääntöisesti metsä- ja maatalouden harjoittamiseen sekä infrastruktuurien rakentamiseen Elonkirjon ehtyminen ja ilmastonmuutos ovat läheisessä vuorovaikutuksessa keskenään; monet päätökset voivat auttaa sekä monimuotoisuutta että ilmastonmuutoksen torjuntaa ja siihen sopeutumista. Monimuotoisuuden suojeleminen vaatii kuitenkin myös erillisiä toimenpiteitä. Suuret ihmiskunnan tulevaisuuteen vaikuttavat päätökset tarvitsevat tuekseen monialaista yhteistyötä eri alojen tutkijoiden ja sidosryhmien edustajien välillä, mutta erityisesti tarvitaan parlamentaarisesti sovittuja, pitkäkestoisia päätöksiä luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi. Tässä julkaisussa riippumattomat tutkijat ja asiantuntijat tarjoavat suosituksia päätöksistä jotka auttavat jos luonnon monimuotoisuuden taantumista halutaan hillitä.