Paperittomien oikeudet terveyspalveluihin Suomessa, Norjassa, Ruotsissa ja Tanskassa

Abstract

Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti – Journal of Social Medicine 2017:54: A high number of asylum seekers entering the country (32 476 applicants) in 2015, and changed criteria for granting asylum and international protection are likely to increase the numbers of undocumented migrants in Finland. A similar trend will obviously take place in the other Nordic countries. In this review, we survey regulation on access to health care for undocumented migrants in four Nordic countries: Finland, Sweden, Norway and Denmark. Of these countries, Sweden offers the most extensive rights to access to health care for undocumented migrants. Undocumented adults are entitled to services that cannot be delayed without causing an immediate health risk. Provided services also cover the treatment, termination and contraception of pregnancy. Undocumented migrant children are entitled to the same services as residents in Sweden. In the other three Nordic countries, the right of access to care among undocumented migrants is limited in different ways, and in most cases it is assumed that undocumented migrants cover the costs of their health care. Restricting health services can lead to serious health-damaging consequences if, for example, infectious diseases are not screened and treated. Many untreated diseases may also lead, as a consequence, to an expensive and urgent need for care. A well-defined legal regulation of the undocumented migrants’ right to health care would also clarify the position of health care providers and professionals. At the same time, it would be possible to reduce human suffering caused by the denial of health care for the undocumented migrantsVuonna 2015 Suomeen tulleiden turvapaikanhakijoiden ennätyksellisen suuri määrä (32 476 hakijaa), muuttuneet turvapaikan ja kansainvälisen suojelun myöntämisen kriteerittulevat todennäköisesti kasvattamaan paperittomien ulkomaalaisten lukumäärää Suomessa. Turvapaikanhakijamäärien kasvun vuoksi vastaava ilmiö toteutunee myös muissa Pohjoismaissa. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella lainsäädännössä paperittomille turvattuja terveyspalveluja neljässä Pohjoismaassa: Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. Lisäksi tutkimuksen tavoitteena on pohtia paperittomien terveyspalveluja koskevien oikeuksien rajoituksia Suomen perustuslain ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten, terveyspalvelujen järjestäjien ja ammattilaisten sekä paperittomien näkökulmasta. Tarkasteltavista maista laajimmat oikeudet terveyspalveluihin paperittomilla on Ruotsissa, jossaaikuiset paperittomat ovat oikeutettuja palveluihin, joita ei voida lykätä aiheuttamatta potilaalle välitöntä terveysriskiä. Palvelut kattavat myös raskauden hoidon, keskeytyksen ja ehkäisyn palvelut. Paperittomat lapset ovat oikeutettuja samoihin palveluihin kuin maassa vakituisesti asuvat lapset. Muissa kolmessa Pohjoismaassa paperittomien oikeutta julkisiin terveyspalveluihin on rajattu eri tavoin ja useiden palvelujen osalta edellytetään lähtökohtaisesti, että paperittomat vastaisivat täysimääräisesti palvelujen kustannuksista. Terveyspalvelujen rajoittaminen voi johtaa vakaviin kansanterveyttä haittaaviin seurauksiin, mikäli esimerkiksi tarttuvia tauteja ei saada seulottua ja tarvittaessa hoidettua. Hoitamattomana monet sairaudet myös johtavat kalliiseen kiireelliseen hoidon tarpeeseen. Terveyspalvelujen järjestäjien ja ammattilaisten epäselvä asema selkeytyisi, joshoito-oikeudesta säädettäisiin laissa täsmällisemmin. Samalla voitaisiin vähentää inhimillistä hätää ja kärsimystä, jota terveyspalvelujen epääminen paperittomilta aiheuttaa.