Resilienssin ulottuvuudet

Abstract

Resilience is the buzzword of our time. The term has a long tradition, but it only became very popular in the 2010s. Resilience is studied in several disciplines. In addition, the term has numerous practical applications. This has led to the fact that it is not clear what resilience means at any given context. Since the term is often still translated into national languages, mostly without reaching its multiplicity, it further obscures the understanding of resilience. The article creates a concise overview of the concept of resilience, its history and today's applications. It presents the resilience research of the last two decades from many perspectives: society, organization, technology, ecology, macroeconomics and psychology. The article identifies as a kind of watershed in resilience theories the question of whether resilience is recovery after an external shock or adaptation to change. The article focuses on the question of whether and how resilience can be measured. The article also urges Finnish research to seize the opportunity to conduct empirical resilience research using advanced qualitative and quantitative methodsResilienssi on aikamme iskusanoja. Termillä on pitkät perinteet, mutta vasta 2010-luvulla se nousi suureen suosioon. Resilienssiä tutkitaan usean tieteenalan piirissä, ja termillä on lukuisia käytännöllisiä sovellusaloja. Tämä on johtanut siihen, että ei ole yksiselitteistä, mitä resilienssi milloinkin tarkoittaa. Termin kääntäminen kansallisille kielille, useimmiten tavoittamatta sen moninaisuutta, hämärtää entisestään resilienssin ymmärtämistä. Artikkeli luo tiiviin katsauksen resilienssin käsitteeseen, sen historiaan ja nykypäivän sovelluksiin. Siinä esitellään kahden viimeisen vuosikymmenen resilienssitutkimusta yhteiskunnallisesta, organisaatiollisesta, teknologisesta, ekologisesta, makrotaloudellisesta ja psykologisesta näkökulmasta. Artikkeli käsittelee muun muassa resilienssiteorioiden eräänlaista vedenjakajaa, nimittäin kysymystä, onko resilienssi palautumista ulkoisen shokin jälkeen vai sopeutumista muutokseen. Erityisen huomion kohteena on myös kysymys resilienssin mittaamisen mahdollisuuksista ja siihen soveltuvista menetelmistä. Lopuksi käsitellään resilienssikäsitteen hyödyllisyyttä rauhan-, konfliktin- ja maailmanpolitiikan tutkimuksessa ja käytännössä.