Korona, koti ja kontrolli: väkivaltatyöntekijöiden näkemyksiä lähisuhdeväkivallan kohteina olleiden avun saamisen haasteista korona-aikana

Abstract

Domestic violence is a serious global social and health problem as well as a human rights issue. Studies show that intimate partner violence has typically increased in the context of social crises such as pandemics and natural disasters. The prevalence of domestic violence has also increased during the COVID-19 pandemic. The United Nations has identified violence against women and children as a shadow pandemic of COVID-19. Recommendations and restrictions to avoid social contact have been justified when preventing the spread of the virus. However, social isolation has put victims of domestic violence in a more vulnerable position. This article explores the challenges of seeking and receiving help during the COVID-19 pandemic. The data consist of interviews with shelter employees from 1/2020 to 2/2021 as well as shelters’ weekly reports that consider the effects of COVID-19 on shelter work and customer situations. The results show that, during the lockdown, victims of violence have lived under the control and supervision of the perpetrator without access to assistance and support services. Although the amount of domestic violence during the COVID-19 pandemic has increased, the number of people coming to shelters has decreased in Finland since the pandemic began. The threats and fears associated with the virus, as well as the isolation related to the restrictions, the possibility of coercive control, and forms of digital violence pose significant challenges for both seeking help and sheltering provision. Knowledge of how the pandemic affects experiences of violence, services, and opportunities to provide and receive services is vital for targeting interventions and ensuring access to support and servicesLähisuhdeväkivalta on maailmanlaajuinen vakava sosiaalinen ja terveydellinen ongelma sekä ihmisoikeuskysymys. Tutkimukset osoittavat, että läheisissä suhteissa tapahtuva väkivalta on tyypillisesti lisääntynyt yhteiskunnallisten kriisien, kuten pandemioiden ja luonnonkatastrofien yhteydessä. Suositukset ja rajoitukset sosiaalisten kontaktien välttämiseen ovat olleet perusteltuja koronaviruksen leviämisen estämisessä. Lähisuhdeväkivallan kokijat kotiin eristäytyminen on kuitenkin saattanut aiempaa haavoittuvampaan asemaan. Artikkelissa jäsennetään väkivaltatyöntekijöiden näkemyksiä lähisuhdeväkivaltaa kokeneiden avun saamisen haasteista ja kysytään, miten turvakodeista ja väkivaltatyön avopalveluista lähisuhdeväkivaltaan apua hakeneiden tilanne ja palvelujen saatavuus on korona-aikana muuttunut. Empiirisenä aineistona käytetään turvakodeista korona-aikana kerättyjä seurantakyselyjä sekä turvakotien ja väkivaltatyön avopalvelujen työntekijöiden fokusryhmähaastatteluja. Laadullisen tutkimuksen analyysimenetelmänä hyödynnetään temaattista sisällönanalyysia. Tulokset osoittavat, että kotiin eristäytyminen korona-aikana on mahdollistanut ja tehnyt näkyväksi pakottavan kontrollin ja vallankäytön tapoja, jotka ovat vaikeuttaneet lähisuhdeväkivaltaa kokeneiden avun hakemista ja vastaanottamista. Esimerkiksi digitaalisen ja taloudellisen väkivallan muodot ovat nousseet aiempaa vahvemmin esille asiakastyössä. Myös lasten määrän väheneminen turvakodeissa, lasten katoaminen väkivaltatyön piiristä ja haavoittuvien ryhmien, kuten ulkomaalaistaustaisten palvelujen piiriin pääseminen ovat herättäneet huolta ammattilaisten keskuudessa. Korona-ajan arjen ja työn käytäntöjen muutokset sekä pandemiaan liittyvät uhat ja pelot asettavat haasteita väkivaltatyölle ja palvelujärjestelmälle. Tieto siitä, miten koronatilanne vaikuttaa avun hakemiseen, tarjoamiseen ja vastaanottamiseen on tärkeää väkivaltainterventioiden kohdentamiseksi ja tuen ja palveluiden saatavuuden turvaamiseksi.