Kohti sosiaalipedagogista osallisuuden ideaalia

Abstract

Osallisuus ja osallistuminen ovat ajankohtaisia keskustelunaihei-ta, ja niiden edistäminen on tavoitteena monissa hankkeissa ja projekteissa. Usein kuitenkin jää epäselväksi, mitä osallisuudella tar-koitetaan ja millaista osallistumista pyritään aikaansaamaan. Tässä ar-tikkelissa jäsennämme osallistumista ja osallisuutta sekä teoreettises-ta että käytäntöjen näkökulmasta. Tarkastelemme, miten osallisuuden käsite on ilmaantunut suomalaiseen keskusteluun ja mitä erityisiä pai-notuksia käsite on syntyhistoriansa vuoksi saanut. Pyrkimyksenämme on tuoda osallisuudesta ja osallistumisesta käytävään keskusteluun sosiaalipedagogista, erityisesti sosiaalipedagogiikan kriittiseen perin-teeseen kiinnittyvää näkökulmaa. Sosiaalipedagogisella näkökulmalla tarkoitamme tasa-arvon ja demokratian ideaaleihin juurtuvaa, kaikki-en osallisuutta ja osallistumista tukevaa ideaalia, jolla on niin teoreet-tista jäsennysvoimaa kuin käytännöllisiä sovellusmahdollisuuksia. Osallisuuden käsite on Suomessa tullut erityisen suosituksi 2000-luvun kuluessa, ja samalla siihen on yhdistetty erilaisia, toisis-taan varsin paljonkin poikkeavia merkityksiä. Täsmällinen ja yleisesti hyväksytty määritelmä käsitteeltä puuttuu edelleen, vaikka yrityksiä sen määrittelemiseksi on toki tehty (ks. Kiilakoski 2007, 10; myös Kiilakoski, Gretschel & Nivala 2012; Vehviläinen 2006, 76). Käsitteen ARTIKKELIT, Elina Nivala & Sanna Ryynänen 10 erityispiirre on, että sille ei ole helppoa löytää muista kielistä selkeää vastinetta. Esimerkiksi englanninkielen termi participation voidaan kääntää sekä osallisuudeksi että osallistumiseksi, jotka suomenkieli-sessä keskustelussa usein ‒ kuten myös tässä artikkelissa ‒ halutaan kuitenkin erottaa toisistaan (myös esim. Viirkorpi 1993, 22). Tämä osallisuuden käsitteen suomalainen erityisyys tekee tarpeelliseksi tu-tustua lähemmin käsitteen lähihistoriaan nimenomaan suomalaisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa. Aloitamme artikkelin jäljittämällä osallisuuden käsitteen valta-virtaistumisen juuret julkishallinnollisiin hankkeisiin ja projekteihin. Siitä etenemme tarkastelemaan, miten käsitettä on Suomessa jäsen-netty teoreettisesti. Tälle perustalle ryhdymme rakentamaan sosiaa-lipedagogista ymmärrystä siitä, mistä osallisuudessa on ja pitäisi olla kyse. Samalla jäsennämme osallisuuden ja osallistumisen käsitteiden osittaista päällekkäisyyttä mutta myös olennaisia eroja. Kohdistamme huomion myös siihen, että kaikki puhe osallisuudesta ja osallistumi-sesta ei ole sosiaalipedagogista. Se, mitä tällä linjauksella tarkoitam-me, täsmentyy artikkelin mittaan. Päätämme artikkelin pohdintoihin siitä, mistä osallisuuden edistämisessä on ja voisi olla kyse ja miksi se on tärkeää. Ymmärrämme osallisuuden laaja-alaiseksi käsitteeksi, joka kuu-luu olemuksellisesti sosiaalipedagogiseen käsitteistöön kuvatessaan ihmisen ja yhteisöjen sekä ihmisen ja yhteiskunnan välistä suhdetta. Johonkin kuulumisen tunne ja kokemus omasta merkityksestä osa-na jotain yhteisöä ja yhteiskuntaa on ihmisen hyvinvoinnin perusra-kennusaineita. Keskustelu osallisuudesta liittyy myös pohdintoihin demokratiasta ja demokratian elinvoimaisuudesta. Kyse ei ole täl-löin yksinomaan valtiokoneiston toimintatapoihin liittyvästä asiasta tai kansalaisosallistumisen kysymyksistä vaan viime kädessä siitä, kuinka olemme yhdessä toisten ihmisten kanssa, minkälaisia suhtei-ta muodostamme ja miten ne koemme. Demokratia koostuu ihmisistä ja demokratian elinvoimaisuus vaatii ihmisiä, jotka ovat sitoutuneet tasa-arvoisen ja oikeudenmukaisen yhteiskunnan rakentamiseen ja ke-hittämiseen yhdessä ja jotka kokevat kuuluvansa osaksi tuota yhteis-kuntaa ja lähiyhteisöjään (esim. Nussbaum 2012; Rosanvallon 2008).